Uudestisyntymisen ihme
CANDY CANE kyllästyi olemaan ikuinen lupaus.
Laulaja-kitaristi Marko Neumanin mukaan lupaukset
kuolivat samalla, kun yhtye heräsi uudelleen henkiin.
Kunnianhimoinen uutuuslevynne on varsin huikea teos. Mikä sai teidät lähtemään tähän suuntaan Leave Me Out -levyn jälkeen?
- Kyllästyminen selkeisiin yhtälöihin. En halunnut piirtää rajoja sävellyksien suhteen. Kaikki rajat tulisi ylittää, joten aloitimme puhtaalta pöydältä emmekä nuuskineet historiaa.
Levy on hyvin monipuolinen. Itse löysin sieltä ainakin klassisen musiikin meininkiä, jazzia, hardcorea, metallia ja post rock -henkistä tyylittelyä. Mikä innosti teitä yhdistelemään tyylilajeja näin mielikuvituksellisella tavalla?
- Juuri se rajattomuus, josta mainitsin. Niin pitkään kun osaamme yllättää itseämme, yllätämme myös muita.
Onko yhdistelemällä mielestäsi mahdollista sada aikaiseksi jotain aivan uutta?
- Tottakai. Tämä on vasta ensimmäinen ilmaisu siitä mihin olemme viemässä teitä. Orkesterin jekku onkin siinä, että tuleva on aina jotain muuta, jotain uutta.
Kerrotko vähän levyn synnystä ja äänitysprosessista ylipäänsä. Miten
studiossa työskentely sujui?
- Harjoittelimme kappaleita noin puoli vuotta, jonka jälkeen siirryimme studioon. Valitsimme miksaajaksi Jani Riihimäen, joka tiesi miltä levyn tulisi kuulostaa. Kokeilimme mahdollisimman paljon. Kaikki ideat toteutettiin, jopa se, että levylle pyydettiin mukaan vierailijoita. Iso kiitos heille. Koko prosessi oli varsin mukava ja mielenkiintoinen kokemus.
Millaisia tavoitteita asetit itsellesi tämän levyn suhteen?
- Tavoitteena oli tehdä rikas levy. Teatraalinen kaaos. Musikaali persoonallisuushäiriöstä. Mielestäni onnistuimme siinä hyvin.
Tiedotteessanne puhutaan, että levy voisi olla soundtrack johonkin elokuvaan. Kenen ja millaiseen leffaan tämä levy voisi mielestäsi sopia?
- Elokuvassa yksijalkaiset tanssivat balettia. Koreografia on perua romantiikan ajan baletista. Yleisö on silmätön. Ainoastaan korvat näkevät. Ohjaajana basistimme Tomi Isoviita.
Levyn nimi ja osa biisien nimistä on espanjankielisiä?
- Pidän espanjan kielestä. Olen kirjeenvaihdossa espanjalaisen henkilön kanssa, jonka kautta olen tutustunut kieleen, mieltynyt sen tulisuuteen ja dramatiikkaan. Se, että osaanko espanjaa, on sitten toinen asia.
Millaisilla adjektiiveilla itse kuvailisit uutta levyänne?
- Pahin ja mahtavin.
Millaisissa puitteissa levyynne on suotavinta tutustua? Valot pois ja kuulokkeet korvilleko?
- Ihan miten itse haluat.
Olette tahkonneet musakuvioissa pitkään mutta suurempi suosio on kuitenkin jäänyt vähemmälle. Osaatko sanoa mistä se johtuu, että olette ainakin toistaiseksi tunnettu ns. ikuisena lupauksena?
- En ajattele tuollaisia asioita. 'Leave Me Out' levyn aikoihin olisin voinut ajatella, mutta muutuimme ja veimme musiikin äärimmäisyyksiin. Sillon kuoli ne 'lupaukset'. Tämä on uusi Candy Cane, unohtakaa vanha Candy Cane. Tehkää uusia lupauksia.
Olette poikkeuksellisen pitkäikäinen bändi. Mikä pitää yhtyeen nälkäisenä?
- Aavikko täynnä vettä, mutta ei yhtään syötävää.
Miten bändin sisäinen kemia on muuttunut vuosien varrella?
- Kun aloimme vuoden 2005 loppupuolella rakentamaan uutta Candy Canea, huomasimme musisoinnin lisäksi myös yhteiskemian vahvistuneen. Osasyynä oli uusi jäsen, rumpali Raine Näsi, sekä se, että CC oli vuodesta 95 - 05 enimmäkseen kahden miehen pyörittämä. Toisen niistä poistuttua, orkesterista tuli neljän miehen pyörittämä. Nyt olemme bändi. Livetilanteissa sen huomaa parhaiten.
Löytyykö teille tästä maasta hengenheimolaisia? Entä ketä täkäläisiä bändejä pidätte erityisesti arvossa?
- Varsinaista hengenheimolaista ei välttämättä löydy, mutta hyviä orkestereita kyllä. Mainittakoon esim. turkulainen Navigations, jonka kanssa teimme split epn, joka julkaistiin kesän alkupuolella. Myös tamperelainen Plain Fade ansaitsee hatunnoston (osa 'pleikkareiden' jäsenistöstä vieraili CC levyllä). Helsinkiläinen Verilöyly on myös loistava!
Millaisia jatkosuunnitelmia bändillä on tälle ja ensi vuodelle? Entä vieläkö henki pihisee kymmenen vuoden päästä?
- Kokoamme uutta palapeliä, joista osa kuuluu myös livesettiin. Pyrimme levittämään syntistä sanomaa ja tuottamaan lisää hämmennystä. Enkä usko, että henki pihisee kymmenen vuoden päästä. Veikkaan, että kuolemme kivuliaasti ja pian.
Tomi Nordlund, Rumba 15/07
